Silmissä taivaalla: Satelliittivetoisen vallankumouksen paljastaminen ilmanlaadun ja ilmakehätieteen alalla

• Markkinan yleiskatsaus: Satelliittien kasvava rooli ilmanlaadussa ja ilmakehäkemiassa
• Teknologiatrendit: Huipputeknologiset satelliittiratkaisut ja analyyttiset edistysaskeleet
• Kilpailutilanne: Keskeiset toimijat ja strategiset aloitteet
• Kasvuarviot: Markkinaprojektio ja nousevat mahdollisuudet
• Alueellinen analyysi: Maantieteelliset keskittymät ja omaksuntamallit
• Tulevaisuuden näkymät: Seuraava rajapinta satelliittipohjaisessa ympäristönseurannassa
• Haasteet ja mahdollisuudet: Esteiden navigointi ja potentiaalin avaaminen
• Lähteet ja viitteet

”Ilmakehäkemia on maapallon ilmakehän kemiallisen koostumuksen sekä siihen liittyvien reaktioiden ja vuorovaikutusten tutkimusta.” (lähde)

Markkinan yleiskatsaus: Satelliittien kasvava rooli ilmanlaadussa ja ilmakehäkemiassa

Satelliiteista on tullut korvaamattomia työkaluja ilmanlaadun ja ilmakehäkemian valvonnassa ja analysoinnissa, tarjoten ennennäkemättömän globaalin kattavuuden ja reaaliaikaista tietoa. Perinteisesti maapohjaiset mittausasemat tarjosivat paikallisia ilmanlaatumittauksia, mutta niiden rajoitettu alueellinen kattavuus jätti merkittäviä aukkoja, erityisesti etäisillä tai kehittyvillä alueilla. Kehittyneen satelliittiteknologian synty on ylittänyt nämä aukot, mahdollistaen saasteiden ja ilmakehän koostumusten kattavan tarkkailun globaalilla tasolla.

Nykyiset satelliitit, kuten NASA:n Aura ja Euroopan avaruusjärjestön Sentinel-5P, on varustettu edistyksellisillä antureilla, jotka pystyvät havaitsemaan laajan valikoiman ilmakehän saasteita, kuten typpidioksidia (NO₂), rikkioksidia (SO₂), otsonia (O₃), hiilimonoksidia (CO) ja hiukkasia. Esimerkiksi Sentinel-5P:n TROPOsphearisen valvontavälineen (TROPOMI) avulla voidaan tuottaa päivittäisiä globaalikarttoja tärkeistä ilmansaasteista korkealla alueellisella tarkkuudella, mikä mahdollistaa tiedemiesten ja päättäjien seurata saasteiden lähteitä, kuljetusta ja trendejä erinomaisella tarkkuudella (ESA).

Viimeaikaiset tiedot korostavat satelliittihavaintojen kasvavaa merkitystä. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan satelliiteista johdetut ilmanlaatudatat täydentävät nyt maapohjaisia verkkoja ja joissakin alueilla ohittavat ne kattavuudessaan ja tiheydessään. Tämä on ollut erityisen arvokasta seuratessa rajat ylittäviä saasteilmiöitä, kuten metsäpaloista peräisin olevia savupilviä ja pölymyrskyjä, jotka voivat kulkea tuhansia kilometrejä ja vaikuttaa ilmanlaatuun kaukana lähteestään.

Lisäksi satelliittitietoja integroidaan yhä enemmän ilmanlaadun ennustusmalleihin ja kansanterveysneuvoihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen AirNow-ohjelma käyttää satelliitti-informaatiota tarjotakseen reaaliaikaisia ilmanlaatu päivityksiä kaupungeille ympäri maailmaa. Globaali satelliittikaukokartoitusmarkkina ympäristönvalvontaan, mukaan lukien ilmanlaatu, ennustetaan kasvavaksi yli 8% yhdistettyä vuosikasvua (CAGR) vuoteen 2028 mennessä (MarketsandMarkets).

• Satelliitit tarjoavat globaalia, lähes reaaliaikaista ilmanlaatua.
• Ne mahdollistavat saasteiden valvonnan alueilla, joilla ei ole maapohjaisia asemia.
• Satelliittitiedot tukevat varhaisia hälytysjärjestelmiä ja poliittisia päätöksiä.
• Satelliittipohjaisen ympäristönvalvonnan markkinat laajenevat nopeasti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että satelliitit mullistavat ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantutkimuksen kenttää, tarjoten kriittisiä näkemyksiä, jotka ohjaavat tutkimusta, politiikkaa ja kansanterveysaloitteita maailmanlaajuisesti.

Teknologiatrendit: Huipputeknologiset satelliittiratkaisut ja analyyttiset edistysaskeleet

Satelliiteista on tullut korvaamattomia työkaluja ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantutkimuksessa, tarjoten ennennäkemättömän globaalin kattavuuden ja reaaliaikaista tietoa, jota pelkkä maapohjainen sensori ei voi tarjota. Uuden sukupolven maapallon tarkkailusatelliitit, kuten Euroopan avaruusjärjestön Sentinel-5P ja NASA:n AIRS (Atmospheric Infrared Sounder), on varustettu edistyksellisillä spektrometreillä ja kuvantamisteknologialla. Nämä instrumentit pystyvät havaitsemaan ja kvantifioimaan laajan valikoiman saasteita, kuten typpidioksidia (NO₂), rikkioksidia (SO₂), otsonia (O₃) ja hiukkasia, korkealla alueellisella ja aikarajoituksella.

Yksi merkittävimmistä edistysaskelista on kyky jäljittää saasteiden lähteitä ja kuljetusreittejä mantereiden yli. Esimerkiksi Sentinel-5P:n TROPOMI-instrumentti tarjoaa päivittäisiä globaaleja karttoja tärkeistä ilmakehän kaasuista, mahdollistaen tieteen ja päättäjien seurata kaupunkituhkaa, metsäpalojen päästöjä ja teollisia saasteita lähes reaaliajassa. Tämä data on keskeistä ymmärtäessä rajat ylittäviä saasteilmiöitä ja varmistettaessa kansainvälisten ilmanlaatu sopimusten noudattamista.

Analyysiedistys asettaa myös painetta siihen, miten satelliittitietoja käytetään. Koneoppimisteknologiat ja datan yhdistämismenetelmät mahdollistavat tutkijoille integroida satelliittihavainnot maapohjaisiin mittauksiin ja ilmakehäanalyysimalleihin, mikä johtaa tarkempiin ja toimivampiin ilmanlaadun ennusteisiin. Esimerkiksi TEMPO-missio, joka laukaistiin vuonna 2023, on ensimmäinen avaruuspohjainen instrumentti, joka valvoo ilman saasteita tuntikohtaisesti Pohjois-Amerikassa, tarjoten yksityiskohtaisia näkemyksiä päivittäisistä saasteiden malleista ja altistumisriskeistä.

• Globaali ulottuvuus: Satelliitit tarjoavat johdonmukaista, korkeataajuista dataa alueilla, joilla ei ole maapohjaista infrastruktuuria, kuten kehitysmaissa ja etäisillä alueilla (WHO).
• Varhaiset hälytykset: Reaaliaikainen valvonta tukee nopeaa reagointia saastepiikkeihin metsäpaloista, pölymyrskyistä tai teollisista onnettomuuksista (NASA Earth Observatory).
• Poliittinen vaikutus: Satelliittitiedot ovat perusta ilmanlaatu sääntelylle ja kansanterveysneuvoille sekä tukevat tutkimusta saasteiden ja sairauksien välisistä yhteyksistä (Nature).

Kun satelliittiteknologia ja analyyttiset menetelmät kehittyvät, niiden rooli ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantarkkailussa kasvaa vain, ohjaten älykkäämpiä politiikkoja ja terveempiä yhteisöjä maailmanlaajuisesti.

Kilpailutilanne: Keskeiset toimijat ja strategiset aloitteet

Satelliiteista on tullut korvaamattomia työkaluja ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantarkkailussa, tarjoten ennennäkemättömiä alueellisia ja aikarajoituksia. Tällä sektorilla kilpailutilanne muodostuu valtion viranomaisten, yksityisten yritysten ja kansainvälisten yhteistyöprojektien yhdistelmästä, jotka kaikki hyödyntävät edistyneitä satelliittiteknologioita tarjotakseen toimivaa ympäristötietoa.

• NASA: Globaalina johtajana NASA operoi useita keskeisiä missioita, kuten Terra, Aura ja TEMPO satelliitteja. TEMPO, joka laukaistiin vuonna 2023, on ensimmäinen avaruuspohjainen instrumentti, joka valvoo suuria ilman saasteita tuntikohtaisesti Pohjois-Amerikassa, tarjoten dataa otsonista, typpidioksidista ja formaldehydistä jopa 10 neliökilometrin tarkkuudella (NASA).
• Euroopan avaruusjärjestö (ESA): ESA:n Sentinel-5P satelliitti, osa Copernicus-ohjelmaa, on ollut toiminnassa vuodesta 2017. Se toimittaa päivittäisiä globaaleja tietoja keskeisistä ilmakehän kaasuista, mukaan lukien typpidioksidi, otsoni ja metaani, tukien sekä politiikan että tutkimuksen ponnistuksia (Copernicus).
• Kiinan kansallinen avaruushallinto (CNSA): CNSA:n Gaofen-sarja sisältää satelliitteja, jotka on varustettu hyperspektrisillä antureilla ilmanlaadun valvontaan, tukemaan Kiinan tiukkoja ympäristöpoliittisia päämääriä.
• Yksityinen sektori: Yritykset kuten Planet Labs ja GHGSat innovoivat tarkkuuslaskennalla kaupallisia satelliitteja. GHGSat, esimerkiksi, keskittyy yksittäisten laitosten kasvihuonekaasupäästöjen havaitsemiseen ja kvantifioimiseen, uutena satelliittinaan Vanguard, joka lanseerattiin vuonna 2023 (GHGSat).

Strategiset aloitteet sisältävät rajat ylittävää datan jakamista, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sekä satelliittidatan integroimista maapohjaisiin antureihin ja AI-analytiikkaan. Global Earth Observation System of Systems (GEOSS) on esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä, joka kokoaa tietoa useista lähteistä parantaakseen globaalin ilmanlaadun seurantaa. Kun satelliittiteknologia kehittyy, kilpailu datan tarkkuuden, tiheyden ja lisäarvoanalytiikan ympärille tiivistyy, mikä johtaa innovaatioon ja laajentaa ympäristötietopalveluiden markkinoita.

Kasvuarviot: Markkinaprojektio ja nousevat mahdollisuudet

Satelliitit muokkaavat nopeasti ilmanlaadun valvontaa ja ilmakehäkemiantutkimusta, tarjoten ennennäkemättömiä alueellisia ja aikarajoituksia. Globaalin satelliittipohjaisen maapallon tarkkailumarkkinan, johon sisältyvät ilmanlaatumittaukset, ennustetaan kasvavan 4,6 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2023 ja 7,0 miljardiin dollariin vuoteen 2028, 8,7%:n CAGR:llä. Tällä kasvulla on merkittävä rooli reaaliaikaisten, korkearesoluutioisten tietojen kysynnän lisääntymisessä ympäristöpoliitikkojen, kansanterveyden ja teollisen säädön tueksi.

Viimeaikaiset edistysaskeleet satelliittiteknologiassa—kuten Euroopan avaruusjärjestön Sentinel-5P:n ja NASA:n TEMPO-mission lanseeraus—ovat mahdollistaneet keskeisten saasteiden (NO₂, SO₂, O₃, PM_2.5 ja VOC) havaitsemisen tarkemmilla asteilla kuin koskaan ennen. Nämä satelliitit tarjoavat päivittäistä globaalikattavuutta, mikä mahdollistaa lähes reaaliaikaisen saasteilmiöiden, metsäpalosavun ja rajat ylittävien sumujen seurannan. NASA:n mukaan TEMPO-instrumentti, joka lanseerattiin vuonna 2023, on ensimmäinen, joka valvoo ilman saasteita tuntikohtaisesti Pohjois-Amerikassa naapurustotason tarkkuudella.

• Markkinaprojektiot: Ilmanlaadun tarkkailuosa-alueen odotetaan kasvan nopeasti, ja satelliittipohjaisen ilmanlaatuhavainnoinnin markkinan ennustetaan saavuttavan 8,9 miljardia dollaria vuoteen 2028 mennessä, säädöksistä johtuvien velvoitteiden ja kansanterveysongelmien myötä.
• Nousevat mahdollisuudet: Satelliittidatan integroiminen maapohjaisiin antureihin ja AI-analytiikkaan avaa uusia mahdollisuuksia hyperpaikalliselle ennustamiselle, kaupunkisuunnittelulle ja teollisille päästöjen hallinnalle. Uudet ja vakiintuneet toimijat hyödyntävät näitä tietopaketteja kehittääkseen kaupallisia tuotteita vakuutus-, maatalous- ja älykaupunginsovelluksiin.
• Poliittinen ja sääntely: Hallitukset turvautuvat yhä enemmän satelliittitietoihin ilmanlaadun standardien täyttämiseksi ja edistymisen seuraamiseksi ilmastotavoitteissa. Euroopan unionin Copernicus-ohjelma ja Yhdysvaltain EPA:n satelliittitietojen käyttö sääntelyssä ovat esimerkkejä tästä trendistä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että satelliitit eivät ainoastaan paranna ymmärrystämme ilmakehäkemiasta, vaan luovat myös merkittäviä kaupallisia ja poliittisia mahdollisuuksia. Kun teknologia kehittyy ja data tulee yhä helpommin saataville, satelliittien rooli ilmanlaadun hallinnassa on asetettu laajenemaan dramaattisesti seuraavan vuosikymmenen aikana.

Alueellinen analyysi: Maantieteelliset keskittymät ja omaksuntamallit

Satelliiteista on tullut korvaamattomia työkaluja ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantarkkailussa, tarjoten ennennäkemättömiä alueellisia ja aikarajoituksia. Niiden omaksuminen ei ole tasainen maailmanlaajuisesti, vaan tietyt maantieteelliset keskittymät ovat nousseet johtajiksi satelliittitiedon hyödyntämisessä ympäristöhallinnassa ja politiikan muotoilussa.

• Pohjois-Amerikka ja Eurooppa: Nämä alueet ovat satelliittipohjaisen ilmanlaadun valvonnan eturintamassa. Viranomaiset kuten NASA ja Euroopan avaruusjärjestö (ESA) operoivat edistyneitä satelliitteja, kuten Sentinel-5P ja Terra, jotka tarjoavat korkearesoluutioista dataa saasteista, kuten typpidioksidista (NO₂), rikkioksidista (SO₂) ja hiukkasista. Copernicus-ilmakehän valvontapalvelu integroi tämän datan reaaliaikaiseen ilmanlaatuennustamiseen, tukien sekä sääntelyä että kansanterveysneuvoja.
• Itä-Aasia: Nopean teollistumisen ja urbanisaation vuoksi ilmanlaatu on kriittinen kysymys maissa kuten Kiina, Etelä-Korea ja Japani. Kiinan Gaofen ja Japanin GOSAT satelliitit ovat keskeisiä päästöjen ja rajat ylittävän saastetarkkailun seuraamisessa. Nature-lehdessä raportoidun mukaan satelliittitiedot ovat olleet keskeisessä roolissa Kiinan ilmanlaadun valvontapolitiikan tehokkuuden tarkistamisessa, joka on osoittanut 40 %:n vähenemisen NO₂-pitoisuuksissa suurissa kaupungeissa vuosina 2013-2020.
• Etelä-Aasia: Intia ja naapuruusmaat kohtaavat vakavia ilman saastetapauksia, erityisesti talvella. INSAT-3D ja INSAT-3DR satelliitit, joita ISRO operoi, tarjoavat kriittistä dataa aerosoli- ja pölyliikkeen seuraamiseen. Kansainväliset yhteistyöprojektit, kuten AIRS-instrumentti NASA:n Aqua-satelliitissa lisäävät myös alueellisia seurantamahdollisuuksia.
• Nousevat alueet: Afrikka ja Latinalainen Amerikka omaksuvat yhä enemmän satelliittipohjaista valvontaa, usein kansainvälisten viranomaisten kanssa. Afrikan ensimmäisen ilmanlaadun seurantassatelliitin lanseeraus vuonna 2022 merkitsi merkittävää virstanpylvästä, mahdollistaen paremman seurannan kaupunkien ja metsäpalojen päästöistä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että satelliittiteknologia demokratisaatiy käyttää ilmakehätietoja, mahdollistaen sekä kehittyneille että kehittyville alueille tarttua ilmanlaatuhaasteisiin suuremmalla tarkkuudella ja ajankohtaisuudella. Kun satelliittikonstelita laajenevat ja data tulee yhä helpommin saataville, omaksunnan odotetaan kiihtyvän globaalisti, ajamalla tietoisiin politiikkapäätöksiin ja kansanterveys toimenpiteisiin.

Tulevaisuuden näkymät: Seuraava rajapinta satelliittipohjaisessa ympäristönvalvonnassa

Satelliitit muokkaavat nopeasti ilmanlaadun valvontaa ja ilmakehäkemiantutkimusta, tarjoten ennennäkemättömiä globaaleja kattavuuksia, reaaliaikaista tietoa ja korkearesoluutioista analyysia. Kun urbanisaatio ja teollistuminen voimistuvat, tarkkojen, ajankohtaisten ja kattavien ilmanlaatulajien tarpeet ovat saavuttaneet ennätyslukemat. Perinteiset maapohjaiset mittausasemat, vaikka tarkkoja, ovat rajoitettuja alueiden kattavuudessaan ja usein keskittyvät kehittyneille alueille. Sen sijaan satelliittipohjaiset järjestelmät tarjoavat kokonaiskuvan, keräten dataa etäisiltä, kaupunkialueilta ja maaseutualueilta.

Viimeisimmät edistysaskeleet satelliittiteknologiassa ovat mahdollistaneet avainilmakehäsääteiden, kuten typpidioksidin (NO₂), rikkioksidin (SO₂), otsonin (O₃), hiilimonoksidin (CO) ja hiukkasten (PM_2.5) havaitsemisen ja kvantifioinnin. Instrumentit, kuten NASA:n TEMPO (Troposfäärin päästöjen: Saasteiden valvonta), joka lanseerattiin vuonna 2023, pystyvät mittaamaan ilman saasteita tuntikohtaisesti Pohjois-Amerikassa jopa 2 neliökilometrin tarkkuudella. Samoin Euroopan avaruusjärjestön Sentinel-5P satelliitti, jossa on TROPOMI-instrumentti, toimittaa päivittäisiä globaaleja karttoja ilmakehäkaasuista, tukien sekä tieteellistä tutkimusta että poliittista päätöksentekoa.

Näitä ”silmiä taivaalla” ei ainoastaan paranneta ympäristönlähteiden ja kuljetuksen ymmärrystä vaan myös se on kriittinen roolissa varhaisen varoituksen järjestelmissä ja katastrofivasteissa. Esimerkiksi satelliittitiedot olivat keskeisessä roolissa seuraamaan savun leviämistä vuoden 2023 Kanadan metsäpaloista, informoiden kansanterveysneuvoja ympäri Pohjois-Amerikkaa (NASA Earth Observatory).

Tulevaisuudessa satelliittidatan yhdistäminen tekoälyn ja koneoppimisen kanssa tulee todennäköisesti edelleen mullistamaan ilmanlaatunen ennustuksia ja ilmakehäanalyysimalleja. Tulevat Meteosat Third Generation ja GeoCarb-missiot lupaavat jopa suurempaa aikarajoitusta ja alueellista tarkkuutta, mahdollistaen lähes reaaliaikaisen kasvihuonekaasujen ja saasteiden valvonnan. Kun satelliittikonstelit laajenevat ja datan saatavuus paranee, seuraava rajapinta ympäristönvalvonnassa tulee olemaan suuremmoista tarkkuutta, ajankohtaisuutta ja toimivuutta, mikä mahdollistaa hallitusten, liiketoiminnan ja yhteisöjen tehdä tietoon perustuvia päätöksiä terveemmän planeetan hyväksi.

Haasteet ja mahdollisuudet: Esteiden navigointi ja potentiaalin avaaminen

Satelliiteista on tullut korvaamattomia työkaluja ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantarkkailussa, tarjoten ennennäkemättömiä globaaleja kattavuuksia ja reaaliaikaista tietoa. Kuitenkin satelliittiteknologian integrointi ympäristönvalvontaan tuo mukanaan merkittäviä haasteita ja lupaavia mahdollisuuksia.

• Haasteet satelliittipohjaisessa ilmanlaadun valvonnassa
  • Alueellinen ja aikarajoitus: Vaikka satelliitit kuten NASA:n Aura ja ESA:n Sentinel-5P tarjoavat globaalia dataa, niiden alueellinen tarkkuus (usein useita kilometrejä) voi rajoittaa paikallisten saasteilmiöiden havaitsemista, erityisesti kaupunkimaisissa mikroympäristöissä.
  • Pystysuorat profiilimitat: Useimmat satelliittianturoi mittaavat kokonaiskolumnipitoisuuksia, mikä vaikeuttaa järkeviä vertailuja pintasaasteiden ja korkeampien altitudien pitoisuuksien välillä (joka vaikuttaa ihmisten terveyteen). Tämä vaikeuttaa suoran vertailun tekemistä maapohjaisiin mittausasemiin (Nature).
  • Pilvikatto ja aerosoli-häiriö: Pilviset olosuhteet ja korkeat aerosolikuormat voivat peittää satelliittihavaintoja, johtaa datan aukkoihin tai epävarmuuteen, erityisesti alueilla, joilla on usein pilvipeitettä (MDPI).
  • Dataintegratio ja kalibrointi: Satelliittidatan harmonisointi maapohjaisten mittausten kanssa vaatii monimutkaisempia kalibrointi- ja validointiponnistuksia, koska mittaustekniikoiden eroavaisuudet voivat aiheuttaa eroja (EPA).
• Mahdollisuudet ja potentiaalin avaaminen
  • Globaalit ja lähes reaaliaikaiset kattavuudet: Satelliitit mahdollistavat jatkuvan, rajat ylittävän valvonnan saasteista kuten NO₂, SO₂, ja PM_2.5, tukien varhaisia hälytysjärjestelmiä ja rajat ylittävää saasteiden seurantaa (NASA Earth Observatory).
  • Datan ohjaama politiikka ja tutkimus: Korkean taajuuden satelliittidatat antavat päättäjille mahdollisuuden arvioida ilmanlaatusääntelyn tehokkuutta ja reagoida nopeasti saasteilmiöihin. Esimerkiksi satelliittihavainnot osoittivat dramaattisia NO₂-pitoisuuksien laskuja COVID-19-lukitusten aikana, informoiden tulevia päästöjen vähennysstrategioita (Nature).
  • Teknologiset edistysaskelet: Uudet missiot, kuten NASA:n TEMPO (Troposfäärin päästöjen: Saasteiden valvonta), lupaavat tuntikohtaisia, korkearesoluutioisia tietoja Pohjois-Amerikasta, sillaten kuilun satelliittihavaintojen ja maapohjaisten havaintojen välillä.
  • Julkaist STD-tietoa ja saatavuus: Avoin pääsy satelliittidatapalveluihin demokratittaa tiedon, mahdollistaen tutkijoille, hallituksille ja yleisölle seurata ilmanlaatua ja puolustaa puhtaampaa ilmaa (NASA Air Quality).

Kun satelliittiteknologia kehittyy, nykyisten esteiden voittaminen avaa vielä suuremman potentiaalin ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantutkimuksen ymmärtämisessä ja hallinnassa globaalilla tasolla.

Lähteet ja viitteet

• Silmissä taivaalla: Miten satelliitit mullistavat ilmanlaadun ja ilmakehäkemiantutkimuksen
• Aura
• Sentinel-5P
• Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
• Yhdysvaltojen AirNow-ohjelma
• 4,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2023 ja 7,0 miljardia dollaria vuoteen 2028
• TROPOMI
• GeoCarb
• WHO
• NASA Earth Observatory
• Nature
• TEMPO
• Copernicus-ilmakehän valvontapalvelu
• Gaofen
• Planet Labs
• GHGSat
• 8,9 miljardia dollaria vuoteen 2028 mennessä
• GOSAT
• INSAT-3DR
• Meteosat Third Generation
• NASA Air Quality